Viime kesänä kuten joku saattaa muistaa ajettiin porukalla SS1000 eli 1000 mailia alle 24 tunnissa joka täällä suomessa tunnetaan rautaperseajona.
Viimekesäinen porukkahan oli Tenho #349, Pirkko #686, Rike #337, Jari #571 ja Jarin vaimo pojan kanssa sivuvaunupyörällä. Kokemus oli sen verran miellyttävä että talven aikana Tenhon ja Pirkon kanssa jutustellessa pohdittiin notta pitäiskö tuota matkaa hieman petrata ja koittaa ajaa tuo seuraava suoritus, BB1500 ( 1500 mailia alle 36 tunnissa)
Kevällä asiasta puolileikillään puhuttiin ja asia oli ihan ilmassa kunnes yks kaks totesimme kesäkuun alussa että kaikilla kolmella on lomaa joten sen puolesta voitais reissu heittää. Näin sovittiin ja päivä lyötiin lukkoon reilun viikon päähän, olihan tulossa suomen kesän valoisin aika ja samalla tulisi koettua yöttömän yön taika pohjoisessa.
Reitiksi kaavailtiin koukkausta etelän kautta itärajaa ylös Kittilään ja sieltä sitten Oulun kautta alas Poriin.
Huolellisen valmistautumisen jälkeen (allekirjoittanut teki edellisenä iltana reittisuunnitelmaa ja laski välimatkoja ja tietysti nekin hieman päin pe***ä, kuten myöhemmin havaittiin) oltiin valmiina lähtöön.
Säätiedotus lupaili mitä lupaili, pahimmillaan vettä ja parhaimmillaan vähän vähemmän vettä.
Lähtötunnelmissa kotipihassa aamulla 7 aikoihin.
Reippaana minä ja Pirkko aamusella 13.6 tankkasimme pyörät, otimme todistajilta nimet papereihin ja lähdimme Vammalasta 7.40 kohti Huittista jossa kohtaisimme Tenhon joka oli oman ajonsa jo aloittanut Porista.
Huittisista jatkoimmekin kolmen maxin letkassa kohti Turkua, tankkaus Paimion ABC:llä ja siitä sitten nokka kohti Helsinkiä. Kehä III ruuhkaisuus oli oletettua isompi ja suunniteltu keskinopeus alkoi uhkaavasti laskea. Läpi pääkaupunkiseudun päästiin, vettäkin oli saatu muutamia kuuroja mutta ei pahasta, tankkaus Sipoonlahdella ja matka jatkui kohti Haminaa.
Haminaan matka jatkui aika vilkkaan liikenteen seassa, onneksi maxi on mukava pyörä ohituksissa, kauaa ei tarvitse rekkojen takana kökkiä kunhan hieman antaa oikealla kädelllä vauhtia. Ilma oli paikoitellen aurinkoinen ja lämpöä 15 -17 astetta, kyllä tässä kelpasi ajella.
Haminasta tankkauksen jälkeen suuntasimme tietä 26 kohti Luumäkeä ja kuutostietä. Rekkoja ja liikennettä oli kovasti tällä varsin kapealla ja mutkaisella osuudella ja lisäksi takaamme puski ohitsemme ambulanssia ja paloautoa pillit päällä. Tässä huolellisesti laskemani (vitsi vitsi) keskinopeus putosi roimasti ja meinasi hiipua kokonaan kun 20 kilometriä ennen kuutostielle pääsyä oli liikenne seis, tie täynnä hälytysajoneuvoja ja autonromuja. Tenho alan miehenä ottamaan selkoa ja tinkaamaan josko pääsisimme ohi mutta ei auttanut, tapahtuma suurin piirtein selvisi mutta ohi ei päästy. Vaikka jälki näytti pahalta, onneksi ihmishenkiä ei kolarissa ollut kuitenkaan menetetty.
Koska kello kävi koko ajan, aikamme odoteltuamme päätimme lähteä kiertotien kautta kohti kuutostietä jonne sitten pääsimmekin ja jatkoimme ”hieman nopeusrajoituksia ylittäen” kohti seuraavaa etappia, Imatraa.
Koska aikataulumme oli kuralla, seuraavat välit vedettiin aika lailla reippaasti, maisemia ja näköaloja ei paljoa ihailtu, lähinnä ajettiin ja tankattiin. Tuo tankkaushan on tärkeä kahdesta syystä, että riittää bensa ja reittihän todennetaan tankkauskuiteilla. Tankkausvälit oli saatu optimoitua huolellisen reittisuunnitelman ansiosta lähes optimiin, lyhin tankkausväli oli noin 60 kilometriä ja pisin noin 200.
Reitti jatkui sitten Imtra-Joensuu-Kajaani- Suomussalmi-Kuusamo-Kemijärvi. Kemijärvelle saavuimme 00:46, reilun tunnin aikataulusta myöhässä. Sää oli suosinut meitä, sadetta emme olleet joitakin satunnaisia kuuroja lukuun ottamatta saaneet mutta lämpötila oli laskenut päivän lukemista ja Kemijärvellä mittari näytti enää 8 astetta. Päälle oli jo matkalla vedetty oikeastaan kaikki mitkä CoreTex kamojen alle sopi, olo oli kuin Michelin ukolla.
Yöttömän yön ihme, aurinko paistaa ja kello on melkein yksi yöllä.
Kemijärven jälkeen pidimme parin tunnin tauon allekirjoittaneen siskon mökillä Kemijärvi-Rovaniemi tien varrella. Mistään nautinnosta ei tässäkään kohtaa voinut puhua, mökki oli vielä talven jäljiltä eli sisällä oli kylmempi kuin ulkona. Mutta saipahan olla pitkällään ainakin hetken ja olla lepäävinään. Allekirjoittaneen koko kevään vihoitellut olkapää alkoi oleen aika valmista tavaraa, mutta lisäämällä särkylääkkeiden annostuksen kaksinkertaiseksi olo oli siedettävä, tosin lääkkeiden (kolmiolääkkeitä) nukuttava vaikutus selkisi vasta hieman myöhemmin.
Levänneinä ja reippaina (oikeesti kylmästä hytisten puolimärkiä ajokamoja ja hanskoja päälle kiskoen) jatkoimme matkaa kohti Vikajärveä ja seuraavaa pakollista tankkauspistettä kello 03.25.
Noin 40 kilometrin matkalla mökiltä Vikajärvelle lämpömittarin lukema alkoi huolestuttavasti laskea, pudoten lopullisesti osoittamaan YHDEN (1) asteen lämpötilaa. Vikajärvellä tankatessa pidimme nopean taktiikkapalaverin ja totesimme että ainoa suunta on eteenpäin, ei saa jäädä tulee makaamaan. Jatkoimme matkaa kohti Sodankylää tässä suloisessa 1 asteen lämmössä ja päälle pukkasi vielä ihan tolkuton hernerokkasumu, meikäläinen joka ajeli keulilla (kuten lähes koko matkan) tuumaili että kun täällä ei mitään näe, ei tartte mitään pelätäkään. Ei ollut poroja riesaksi asti, rekkoja tulla jyrisi vastaan sumun seasta aina silloin tällöin, myönnän ajatelleeni kateellisena että siellä se kuski istuu ilmastointilaitteen tuupatessa lämmintä, hörppii mukista kahvia ja kuuntelee Kari Tapiota. Välillä soittaa kännykällä vaimolle, ajaa partaa ja täyttää sudokuja.
Ainoa poikkeama oli kun yks kaks keskeltä sumua jyristi iso customi ja kuskin käsi olkapäästä saakka pystyssä morjenstukseen. Odottelin että kai sieltä muitakin tulee mutta ei tullut. Muitakin yhtä hulluja oli siis liikkeellä.
Muistan pohtineeni että, voiko oikeasti sormet jäätyä ihan jäähän asti 1 asteen lämpötilassa. Myönnän, että vaikka joskus olen hieman pilkallisesti suhtautunut kaikkin visiireihin ja kahvanlämmitiin, siinä kohdassa muistan ajtelleeni että ehkä niitä sittenkin joskus voisi harkita.
Pirkko kertoi pohtineensa voiko ihminen vaipua huomaamattaan hypotermiaan ja sitten vaan kaatua romps tiensivuun. Tenhon ajatuksia en tarkalleen tiedä, kylmä hälläkin oli mutta liekö aika mennyt rattoisasti seuratessa ledeillä totetetun latausjännitemittarin valojen vilkettä, se kun alkoi vilkuttamaan ja näyttämään mielestämme mitä sattui joskus Kemijärven kohdilla.
Välillä koitin varovasti jalalla tienpintaa koska mieleen nousi ajatus mustasta jäästä, onneksi ei sentään.
Välillä oli pakko pysähtyä lämmittämään sormia ja jollakin pikapysähdyksellä maltoimme napata kuvankin, äkkiä katsoen maisema, yöttömän yön aurinko ja hetki vaikuttaa romanttiselta mutta kun takana on jo lähes 1500 kilometriä ja lämpötila on lähellä nollaa, ei se oikeasti siinä kohtaa tuntunut kauheen romanttiselta.
No Sodankylä saavutettiin, siitä nopean tankkauksen jälkeen kohti kääntöpistettä eli Kittilää. Kittilässä olimme aamulla 06.14 ja sieltä nokka alamäkeen kohti Rovaniemeä.
Tankkauspuuhastelua Sodankylä
Pirkon sormi osoittaa lämpöasteet
Tenholle olisi jäätelö maistunut mutta huoltis oli vielä kiinni
Matka jatkui Rovaniemi-Kemi-Oulu-Kokkola-Vaasa
Kittilästä kun lähdimme, aurinko paistoi jo täydellä terällä ja Oulussa oli pakko riisua pari kerrosta Fleece vaatteita ajokamojen alta pois kun tuntui että alkaa tarkenemaan.
Olkapää alkoi olemaan ihan valmista kauraa ja kas. matkalla ymmärsin miksi aina aika-ajoin väsymys tahtoi ihan vallan viedä allekirjoittaneen mennessään. Särkylääkkeiden napostelu ja prätkällä ajo ei ainakaan noin pitkällä matkalla ole hyvä ja turvallinen yhdistelmä. Onneksi kaikki sentään meni hyvin ja Poriin päästiin ihan kohtuullisessa ajassa, loppumatkasta tosin ylimääräisiä taukoja jouduttiin pitämään.
Poriin saavuimme kellon näyttäessä 18.47 ja Tenhon suoritus päättyi Porin Tiilimäen Nesteelle josta oli alkanutkin vajaa 36 tuntia aiemmin. Allekirjoittaneella ja Pirkolla aikaa oli takana noin 35 tuntia ja koska kilometrejä oli maxin mittariin kertynyt jo 2585, päätimme mekin lopettaa ajomme jo Poriin. Tarkoitushan meillä oli ajaa vielä kotiin Vammalaan ja päättää ajomme sinne mutta ainakin allekirjoittanut oli kunnon tauon tarpeessa, jäimme Nesteelle kahvittelemaan.
Kotona karttaohjelmalla laskeskelin ajamaamme reittiä ja sen perusteella lyhin mahdollinen maanteitse kulkeva reitti tankkauspisteiden on noin 2460 kilometriä, joten pelivaraa hieman jäikin. Tenholla kävi mukava tuuri, laskenta osoitti että hänelle kilometrejä kertyi 2503 joten Tenho ajoikin BB2500K suorituksen, tosin itse sitä tietämättään. (BB2500K on BB1500 metrijärjestelmäversio, yli 2500 kilomteriä 36 tunnissa)
Tuo laskenta on aika armoton, kannattaakin olla tarkka missä tankkaa jottei sitten ajotarkistuksessa todeta että matka jäi liian lyhyeksi. Käytännössä ajotarkistus käyttää todellakin lyhintä mahdollista reittiä tankkauspisteiden välissä, oli se sitten asfalttitie, soratie tai lähes kartalla näkymätön metsäautotie.
Kokemuksena ajo kaiken kaikkiaan hieno, koimme Suomen yöttömän yön ja sadettakin saimme vain kohtuudella. Pyörät toimivat mainiosti eikä kylmähköstä säästä johtuen itikoitakaan ollut riesaksi asti.
Tämäkin reissu todisti sen mikä ainakin minulle on valjennut jo kauan aikaa sitten, Vmax on oikea matkapyörä. Kysymys on vain asenteesta ja tahdosta, suosittelen kaikille näitä erilaisia Rautaperseajoja, koska parasta moottoripyöräilyssä on ajaminen.
Ja tänään 23.6.2008 sähköpostilla tuli tieto IBA:n ajotarkastajilta että ajomme on hyväksytty !!!! JESSSSSS !!
Joku voi kysyä ja ihmetellä mitä hyötyä ja mitä järkeä moisessa on ?? Vastaus on yksinkertainen, ei siinä mitään järkeä olekaan, se vaan on niin hauskaa että sitä pitää tehdä.
Joku minua viisaampi on sanonut: ” On tärkeätä nauttia matkasta eikä aina odottaa vain perille pääsyä”
Rike #337
Lisätietoja Iron Butt ajoista (suomeksi rautaperse) löytyy Iron Butt Association Finland ry (IBAF) :n kotisivuilta www.ibafinland.fi
ps.. Jos tarkkaan selailee IBA Finlandin ja kansainvälisen IBA:n tuloslistaa sieltä löytää mielenkiintoisen yksityiskohdan. Vain yksi nainen maailmassa on noiden tilastojen mukaan ajanut SS1000 tai BB1500 tai nämä molemmat ajot Vmaxilla, nimittäin Pirkko :)
Viimeksi päivitetty 26.08.2009 12:26
